Huoltosuhde ja talous – kriisi vai mahdollisuus?

 

Raimo Sailaksen mukaan huoltosuhdeproblematiikka ja siihen liittyvät asiat ovatkin merkittävin sisäsyntyinen asia Suomessa seuraavien parinkymmenen vuoden aikana.

 

- Vuoteen 2010 asti huoltosuhde - alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden määrä 100 työikäistä kohden – oli erittäin suotuisa, 50 prosentin paikkeilla. Vuodesta 2010 vuoteen 2030 huoltosuhde on jyrkässä nousussa, jonka jälkeen se alkaa tasaantua.

 

Suomi on Sailaksen mielestä monella tapaa etulinjassa. Väestön vanheneminen tapahtuu erittäin jyrkästi ja se ajoittuu muuta Eurooppaa aiemmaksi.  Suuri kansantaloudellinen kysymys terveydenhuollossa tai melkein missä tahansa palvelussa on, kuinka toiminnasta saadaan aikaan parempaa tuottavuuden kehitystä, kuin mihin jouduttaisiin ilman erityisiä ponnisteluja.

 

- Tämä tarjoaa Suomelle mahdollisuuksia. Se miten palvelujen järjestäminen tehdään tehokkaammin ja tuottavammin teknologiaa hyödyntäen, on loputon aarreaitta, joka kiinnostaa yhä laajempaa osaa maailmaa. 

 

Sailas näkee väestön vanhenemisessa merkittävinä seurauksina vanhusten - oikeasti vanhojen - määrän nopean kasvun ja työikäisen väestön määrän vähenemisen.

 

- Yli 65-v määrä kasvaa runsaasti kymmenkunta vuotta. Sen jälkeen alkaa varsinainen koetus, kun suuret ikäluokat tulevat oikeasti vanhaksi. Tällöin palvelujen tarve kasvaa arvaamattomasti muun muassa, koska sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntää on vaikea ennustaa, sillä suomalaiset elävät pitempään ja terveenä.

 

- Työikäisen väestön määrä lähtee kutistumaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1918 poikkeusvuoden ja se näyttäisi jatkuvan parinkymmenen vuoden ajan. Tämä tarkoittaa, että työpanos eli tehtyjen työtuntien määrä erittäin todennäköisesti supistuu tämän vuosikymmenen ajan aika nopeasti, mikä jälkeen supistuminen jatkuu, mutta hidastuen. Hyvä estimaatti työikäisen väestön työpanoksen supistumiselle on noin miinus puoli prosenttia vuodessa.

 

Raimo Sailas kehottaa lukemaan Matti Pohjolan Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa 3/2011 julkaisemat uusimman arviot kansantalouden kehityksestä, jotta ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa.

 

- Pohjolan uusimman arvion mukaan BKT:n kasvupotentiaali normaalissa, kohtuullisissa oloissa on tällä vuosikymmenellä enää 1,2 prosenttia ja ensi vuosikymmenellä jokseenkin sama. Alhaiseen kasvun taustalla ovat työpanosten supistuminen ja tuottavuuden kasvun hidastuminen.

 

- Pohjolan ja eräiden muiden tutkijoiden pääselitys tuottavuuden kasvun hidastumiselle on, se että tietotekniikan ja elektroniikkateollisuuden, Nokia-tyyppisen kehityksen tuottavuutta lisännyt aika on ohi. Muita selityksiä on, että koulutustason nousun eli, että koulutetaan yhtä useammasta maistereita tai vastaavia, ei enää arvioida lisäävän tuottavuutta. Sen sijaan tuottavuutta voi lisätä, että eri ammateissa koulutetaan yhä pätevämpiä ja pätevämpiä. Palveluvaltaistuminen on myös omiaan hidastamaan tuottavuuden kasvua verrattuna siihen, mitä voidaan saada aikaan teollisuudessa.

 

Tämä on Sailaksen mukaan yhtä aikaa hieno haaste ja mahdollisuus. Miten informaatioteknologiaa voidaan hyödyntää julkisten palveluiden tuottamisessa paljon nykyistä paremmin.

 

BKT:n kasvun hitaaksi jääminen merkitsee Raimo Sailaksen mukaan julkisen talouden vaikeiden rahoitusongelmien jatkumista.

 

- Tuottavuutta pitää parantaa kaikilla toimialoilla niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Erityisen paljon tarvetta on julkisella sektorilla, jossa on kohtuullisen selvästi nähtävissä, että erityisesti terveydenhuollossa on paljon potentiaalia kustannussäästöjen aikaansaamiseksi ja palvelujen parantamiseen. Kustannustehokkuuden parantamispotentiaalia löytyy toki kaikkialta sekä julkiselta että yksityissektorilta. 

***